Kalkholmen
Kalkholmen har fått sitt namn efter landets längsta ringugn, som byggdes åren 1928-1929 av Karl Forsström Ab. Kalksten brändes i den 110 m långa eldkanalen med 18 kamrar. Skorstenen var 65 meter hög. På 16-17 dygn hann man bränna runt hela ringugnen. Tre brännare gick i tre skift för att se till bränningen, som aldrig avstannade under den tid ugnen var igång. Man lastade kalken direkt från ugnen till fartygen. På Kalkholmen fanns en stenmjölskvarn, ett kalkmagasin för osläckt kalk och en strörre magasinbyggnad för krossad kalk.
Innan den 3 meter långa linbanan byggdes år 1931, för transport av kalksten från Lammalagruvorna till Kalkholmen, hade man kört stenen med hästar. År 1939 flyttades linbanan till Illogruvorna.
Kalkindustrins bästa tid i Västanfjärd var på 1930-talet med ca 100 anställda vid gruvorna och kalkugnen. Några år efter kriget minskade cellulosafabrikernas förbrukning av kalksten så pass mycket, att kalkbränningen avslutades år 1949. År 1955 sprängdes skorstenen på Kalkholmen som ett synligt bevis på, att kalkbrytningens tid var förbi.
Västanfjärds Byaråd har varit med och utveckla Kalkholmen till en trivsam gästhamn med ett nytt servicehus och övernattningsbodar, lekplats för barnen samt parkering för husbilar. Den gamla ruinen ombyggdes till en scen för konserter, teater- och andra publika evenemang med ett Leader -projekt. Invigningen var på Öppna Byarnas -dagen den 10 juni 2017. På Kalkholmen firades även den landskapliga byadagen i augusti 2020 i samarbete med Egentliga Finlands byar rf.
Kalkholmen on saanut nimensä vuosina 1928-1929 Karl Forsström Ab:n rakennuttaman maan pisimmän rengasuunin mukaan. Kalkkikiveä poltettiin 110 metriä pitkän tulikanavan 18 kamarissa.Piippu oli 65 metriä korkea. Koko uunillisen polttaminen kesti 16-17 vuorokautta. Kolme polttajaa kolmessa vuorossa valvoi polttoa, joka jatkui tauotta uunin ollessa käytössä. Kalkki lastattiin uunista suoraan laivoihin. Kalkholmenilla oli kivijauhomylly, kalkkimaksasiini sammuttamattomalle kalkille sekä isompi varastorakennus murskatulle kalkille.
Ennen kuin 3 km pitkä köysirata vuonna 1931 rakennettiin Lammalan kaivoksilta Kalkholmenille, oli kalkkikivi kuljetettu hevosilla. Vuonna 1939 köysirata siirrettiin Illon kaivoksille. Kalkkiteollisuuden parasta aikaa Västanfjärdissä oli 1930-luku, jolloin kaivokset ja kalkkiuuni työllistivät noin 100 henkilöä. Muutama vuosi sodan jälkeen selluloosatehtaat vähensivät kalkkikiven käyttöä niin mittavassa määrin, että kalkinpoltto lopetettiin vuonna 1949. Kalkholmenin piippu räjäytettiin vuonna 1955 kuin todisteeksi siitä, että kalkinpolton aika oli ohi.
Västanfjärdin kyläyhdistys on ollut mukana kehittämissä Kalkholmena viihtyisäksi vierasvenesatamaksi, josta löytyy yöpymisvajat ja uusi huoltorakennus, lasten leikkipaikka sekä asuntovaunupaikat. Vanhat kalkkiuunin rauniot kunnostettiin Leader-hankkeena esiintymistilaksi teatteri, konsertti ja muita yleisötapahtumia varten. Avajaiset pidettiin Avoimet Kylät -päivänä 10.6.2017. Kalkholmenilla juhlittiin myös elokuussa 2020 yhteistyössä Varsinais-Suomen kylät ry:n kanssa maakunnallista kyläpäivää.