Podcastisisällöt teksteinä
Saavutettavuusdirektiivin mukaiset jaksojen tekstilitteroinnit alla:
§ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102 §
– – – – – –
JAKSO 1 – KYLÄN HISTORIA ELÄVÄKSI
Puhuja 1 [00:00:01]: Tervetuloa kuuntelemaan Varsinais-Suomen Kylät ry:n podcast-sarjaa Keke tulee kylään. Tässä sarjassa käymme läpi erilaisia tapoja mieltää kylän kestävä kehitys, mitä kaikkea se keke voi olla? Minä olen Tauno Linkoranta, Varsinais-Suomen kyläasiamies. Ensimmäisessä jaksossa tarkastelemme kylähistoriaa eli hienommin miellettynä kulttuurista kestävyyttä. Suomalaisilla kylillä on kerätty tosi paljon tarinoita, valokuvia ja esineitä ja meillä on esimerkiks kotiseutumuseoita enemmän kuin missään muualla. Mutta miten tämä kaikki historia saadaan välitettyä uusille sukupolville, muille asukkaille ja matkailijoille? Miten kylän historia tehdään eläväksi? On siis ensimmäisen podcastin erityisteemana.
Nyt olemme 101-vuotiaalla Vihiniemen seurantatalolla, jossain lähellä Uudenmaan rajaa ja pöydän toisella puolella on kyläyhdistyksen varapuheenjohtaja Eero Kallio. Tervetuloa aloittamaan tämä meidän sarjamme.
Puhuja 2 [00:01:14]: Kiitoksia.
Puhuja 1 [00:01:17]: Eli mites sinä nyt päädyit tänne sitten kertomaan tästä kylän historiasta ja missä me oikeesti ollaan?
Puhuja 2 [00:01:27]: No me ollaan tällä hetkellä ni me ollaan Salossa Perniössä ja Perniön kirkolta kun lähdetään Kiskoon päin niin noin 12 kilometriä eli eteläisessä Salossa ollaan Kosken asemalla.
Puhuja 1 [00:01:43]: Mistäs tällanen kylän nimi on tullu ja mistä kylä oikeesti tunnetaan?
Puhuja 2 [00:01:50]: No tää kylän nimi on tullu kun tää on Kosken asema niin sehän on tullut sitten, kun tänne tuli rautatie 1800-luvun lopussa. Se, miksi rautatie tuli tänne, niin se johtus sit taas siitä, et täällähän on Kosken kartano, mikä on sitten vanha tämmönen jo 1600-luvulta alottanut teollisen toiminnan, ruukkia, kimröökkiä, sahausta. Sillon ku rautatie tuli 1800-luvun lopulla niin se oli hyvin tärkeä, et se tuli täältä Kosken aseman kautta ja kartanon kautta. Sit tääl on myös ollut kaivokset, Vihiniemen kaivokset on tuossa 200 metrin päässä varmaan tästä näin, ne näkee ku kipee. Sekin on yks tämmönen teollisuuden alan ollu, mitä tääl on ennen maailmaa ollu.
Puhuja 1 [00:02:52]: Joo. Tää on varmaan yks vähiten tunnettuja ruukkikyliä. Ei suinkaan niin jokasen tuntema, ku vaikka Teijo tai Fiskars. Osaatko kertoo siitä jotain?
Puhuja 2 [00:03:09]: No se tota, et tää on kaikkein vanhin ruukkikylä Varsinais-Suomessa. Ruukki tuli tänne sit jo 1600-luvun lopulla. Se, miksi sitä ei enää tunneta niin se johtuu siitä, että tää kartano on hyvin aktiivinen vieläkin. Toki se nyt on eri alalla, et se on karjankasvatuksen alalla ja muutenkin luonnonsuojelupuolelle enemmän suuntautunut. Se on ollu yksityiskäytössä sen rakennukset ja sit täält on paljon myös purettu tätä ruukin aikast rakennuskantaa, koska sit on taas siirrytty muuhun ja on muuta käyttöö ollu ni ne on sit vahingos käyny, ettei niit oo säilytetty sillon. Ainoo, mikä täält löytyy todellakin vanha ja kyläyhdistyksen alueelta ni löytyy 1600-luvun lopul tehty masuuni. Tänne rakennettiin sillon ku Kosken ruukki tuli ni tehtiin kaks masuunii ni se toinen masuuni löytyy tuolta Saarenjärven rannalta ja se on siit erikoinen, et sitä ei oo koskaan käytetty. Eli se tehtiin vähä väärään paikkaan, ku tämä Saarenjärvi on tämmönen tulvajärvi, ni se vesi nousiki sinne sitte ja masuunii ei pystytty käyttämään ku siel oli vettä vähän niinku liikaa.
Puhuja 1 [00:04:38]: Eli kylällä on komea pitkä historia. Mites kyläyhdistyksen historia sitten? Onko sekin pitkä ja komea?
Puhuja 2 [00:04:44]: No se on vähän lyhempi toistaiseksi. Kyläyhdistys on perustettu 2012. PItkälti sen takia perustettiin, että tää talo, missä nyt ollaan niin tää oli jääny niinku työväentalot muutenkin 1970- ja 80-lukujen jälkeen niin tää oli vuoskausii tyhjillään ihan pienel käytöllä. Sit pikku hiljaa kunto huononi ja puut kasvo ympärillä ja sitte kyläyhdistys tai muutama porukka täs kylällä ajatteli, et nyt täytyy jotain tehdä. Me oltiin sitten menetetty jo koulu ja rautatiet, posti ja kyläkaupat. Tääl ei ollu mitään muuta ku naapureita, jotka tunnettiin huonosti. Sitten oli kova into sillon tehdä 2012 se kyläyhdistys. 2013 me yritettiin sit saada tää vanha työväentalo ostettua tai jotenkin hallintaa. Siin meni melkein se vuos sit me saatiin se sitte. 2014 siirtys niinku virallisesti kyläyhdistyksen nimiin. Sitten talon nimi muutettiin sitten Vihiniemen kylätaloksi. Ja sekin viel, et vaik tää on Kosken aseman kyläyhdistys, et tää talo on Vihiniemi. Tää on semmonen kyläyhdistys, et tääl on monta kylää tän kyläyhdistyksen alueella, et meillä on tavallaan tehty tää postinumero koko seutu mikä on. Se sikäli viel erikoinen, et puolet meiän alueest menee tonne Raaseporin puolelle. Eli me ollaan kyläyhdistys, mikä toimii kahdessa kaupungissa.
Puhuja 1 [00:06:53]: Se on hyvä levittää varsinaissuomalaista sivistystä tuonne Uudenmaan puolelle.
Puhuja 2 [00:06:57]: Joo ja sitte ko täs nyt on tätä korona-aikaa ni meillähän ei päästy tonne toiselpuolel tota meiän kyläyhdistysaluetta, ku Uusimaa oli suljettu ni sekin vielä.
Puhuja 1 [00:07:11]: Tätä ei ihan joka kyläyhdistyksel tapahdukaan. Miten tää kylätalon tai työväentalon siirtyminen teille, oliko siinä sit vaikeuksia, kun työväenyhdistyksen talo siirtyi kyläyhdistykselle? Pitikö se kiertää jostain kaukaa se päätös sit hakemaan?
Puhuja 2 [00:07:31]: Päätös meni ihan tonne valtakunnan tasolle. Sitä on mones portaas ja siel on… se on pitkä juttu jos se kertois kaikki mitä siin on tota noin sattus, siinä on monennäköstä kävi. Kuitenkin sitten saatiin ostettuu tuhannel eurol tää talo ja luvattiin sitten kunnostaa tätä taloo ja sitä ollaan täs nytte sitten muutamii vuosii tehty ja tehdään vielä useita vuosia lisää, toivon mukaan.
Puhuja 1 [00:08:04]: Miten teil on nyt siis tietysti kädet täynnä tän talon kunnostusta, mutta ootteko käyttänyt tätä myöskin toiminnassa?
Puhuja 2 [00:08:13]: No me pyritään käyttämään. Yritetään joka vuodenaikaan saada jonkunnäkönen tapahtuma et meil on ollu talvirieha talviaikaan ja sitten vappuna piknikkiä. Sitten joku kesätapahtuma aina voi olla joku huutokauppa tai jotain myyjäisii tai sit välil on tanssit ollu. Sit yritetään saada jotain tämmöst historiapuolelt ni tääl on paljon varttuneita henkilöitä, jotka on muuttanu jo muualle ja asunu nuorena täällä. Me tehdään tämmösii muisteluiltoja tai päivii ollaan tehty. Sitten syksysin on sitten tämä kekrijuttu voi olla ja pikkujoululaulelot on yksi semmonen traditionaalinen juttu, mikä sitten tänä vuonna sattuneesta syystä tehtiin verkossa. Se oli hyvinkin onnistunut. Jokainen sai laulaa, et se kuulus vaan sitte kotona se ääni. Sitten vuoden lopussa meillä on tämmöset rakettiampujaiset, mitkä on suunnattu lapsille, et me ammutaan raketit sitte jo kello 20 suurin piirtein tai kello 19, riippuu vähän vuodesta. Lapset näkee kaikki raketit ja sit ne pääsee sen jälkeen sitte jo nukkumaan, niinku lapset yleensäki menee.
Puhuja 1 [00:09:59]: Onko tullut kiusausta järjestää vanhat kunnon iltamat, ku tämmönen arvokas vanha talo, missä ne varmaan oli joskus kovinkin suosittuja?
Puhuja 2 [00:10:09]: No meil oli yhdet tämmöset iltamatyyppiset 50-luvun henkeen tehdyt tanssit, mikä oli sitten kyllä hyvinkin suosittu. Se oli hyvinkin hauskat. Siel oli sit näytelmää vähän väliajalla ja muutakin tämmöstä, juontojuttuja. Niitten järjestäminen vaan sitten, ku meillä meni nämä vessat remonttiin ni se on vähän ongelmallista. Meil on täl hetkelläkin vaan yks tommonen ulko puucee tuol noin ni se ei oo välttämättä kaikkein paras valtti. Tulevaisuudes toivottavasti.
Puhuja 1 [00:11:04]: Niihän se aikoinaankin, ni iltamia piti järjestää ni piti olla sitä näytelmää ja puhepuolta, jotta päästiin sit siihen varsinaiseen asiaan elikkä tanssimaan ja muuta juhlimaan. Mites, ootteko te muuten sit hyödyntäny tätä kylän pitkää historiaa?
Puhuja 2 [00:11:24]: No tota… Me ollaan sitten tämä heti -14 alotettiin, kun tiedettiin et… tai itse asiassa sehän tietty oli -13, et saadaan tää talo käyttöön niin sit tuli mieleen, et hei et meil ei oo nyt yhtään rahaa, et millä me voitas saada hiukan rahaa yhdistykselle. Niin ajateltiin, et tehdään täst talosta vanhoi valokuvii löydettiin, ni tehdään kalenteri tästä. Se oli niin innostavaa, et me ollaan sitte sen jälkeen tehty joka vuosi näit kalentereit vähä eri näkösil teemoilla, et monta historiateemaa on ollu ja sit myös luontoteemaa koska tää on hyvin tämmöst luonnon nättii seutuu. Jopa nyt sit tälläkin hetkel tehdään kalenterii -22. Meil on nyt kalenteri myynnissä toi -21 ja -22 ollaan tekemässä täl hetkel.
Puhuja 1 [00:12:26]: Eli ilmeisesti on ollu suosittuja sitten?
Puhuja 2 [00:12:28]: Se on ollu suosittu. Niit on varauksii sit jo aikasemmin tulee. Tänä vuonna jo vähän jouduttiin painosmäärääki kasvattamaan. Se on yks semmonen, toki se on aina melko työläs mutta kyllähän se palkitsee aina ja sittenhän se on koko vuoden käyttössä, et siin on sit sekin.
Puhuja 1 [00:12:57]: Tää on hauska kuulla kyllä, et monessakin yhdistyksessä olen törmänny siihen, et kuvia on kyl kerätty mut sit et miten niitä oikeesti hyödyntäis et jos ne jää johonkin vitriiniin tai näyttelyyn niin kaikki ei ehkä samal taval pääse niit sitte katsomaan eikä tutustu siihen kylän historiaan. Törmäsin myöskin, teillähän on aika hieno semmonen kylätiedote tossa ollu ja näin, että nimenomaan sinä taisit tämmösii vanhoja kuulutuksia sinne laitella?
Puhuja 2 [00:13:31]: Joo se on meil on kans sit päätettiin siin yhdistyksen alkuvaihees, et miten me saadaan kaikil kyläläisil sana, et meil on tämmönen yhdistys nyt, et mitä me tehdään täällä. Sit päätettiin et hei ruvetaan tekemään tämmöst kylälehtee. Ollaan tehty sitä nyt myös sielt -14 alkaen joka vuos neljä kappaletta. Se jaetaan koko meiän postinumeroalueelle ilmaiseksi ja lisäks sitte kaikki jäsenet, ulkojäsenet ni se postitetaan niille sit vielä erikseen. Lisäks se sit löytyy meiän nettisivuilta luettavas muodossa sielläkin, pdf:nä.
Puhuja 1 [00:14:24]: Ja siel oli niitä vanhoja kuulutuksia, mistä niit sit on löytyny?
Puhuja 2 [00:14:28]: Joo, tää on tota, sattusin tässä kerran tossa kylätiellä törmäämään ton Holvastin entiseen isäntään ja hän oli siivonnu ullakkoaan ja löytäny sielt nipullisen tämmösii vuodelt 1936-37 olevii Perniön kyläkuulutuksia. Ja sielt sitten aina poimitaan muutamii kuulutuksist ni muutamii tommosii sillon ajankohtasii tai jotenkin koskettavii tähän meiän kylälehtee. Siin on, silläki on jo pitkä perinne ja niit on niin paljo jäljel, et muutama vuos varmaan menee viel. Siin menee yleensä, se on aika hienoo ollu sillon, et viikottain tehtiin semmonen kuulutusjuttu ja se ois varmaan kolme A4:sta olis varmaan tekstii, ihan pientä tekstii, joku kerta voi olla enemmänkin.
Puhuja 1 [00:15:39]: Eli jotenkin vois ehkä summata, et toi historia tossa Kosken aseman kyläyhdistyksen alueella ni se on toisaalta vähän raakaa työtäkin, eli kylätaloa kunnostetaan ja yritetään pitää kulttuuriympäristöö kunnossa mut sit se voi olla myöskin sitä viihdettä, et siihen liittyy monen näköstä kivaa. On tapahtumaa ja on kalenteria ja muuta. Minäpä luulen, että minä ja kuulijamme kiittävät tästä ja seuraaval kerral tutustutaan johonkin muuhun kylään. Kiitoksia Eero Kallio ja Kosken aseman kyläyhdistys.
Puhuja 2 [00:16:21]: Kiitoksia.
______________
JAKSO 2 – YHTEISÖLLISYYS JA MIEHET
Haastattelija 1 [00:00:03]: Tervetuloa kuuntelemaan Varsinais-Suomen Kylät ry:n podcast-sarjaa Keke tulee kylään. Tässä sarjassa käymme läpi erilaisia tapoja mieltää kylän kestävä kehitys, mitä kaikkea se Keke voi olla. Minä olen Tauno Linkoranta, Varsinais-Suomen kyläasiamies. Tänään puhutaan kestävyydestä hiukan toiselta kannalta elikä on tämmönen yhteisöllisyys ja miehet ja tämmösiä asioita tos kyläyhteisössä ja meillä on nyt vieras tossa pöydän toisella puolella elikä kukas olet ja mitä teet?
Puhuja 1 [00:00:41]: Terve vaan, olen Pekka Anttila, Suomen Kylät ry:n ja Miehet-hankkeen projektityöntekijä. Meillä on tässä nyt kolme vuotta ollu tämmönen hanke käynnissä ja siinä on ideana ollu, että miehet perustais tämmösiä harrastusryhmiä. Ei oo väliä onko liikuntaa, kulttuuria, ruuanlaittoa, mitä vaan, kunhan se ryhmä saadaan aikaan.
Haastattelija 1 [00:01:04]: Joo, miten tollanen ajatus, et täs koitetaan tavallaan sitä yhteisöllisyyttä tehdä hankkeella, mites me tämmöseen tilanteeseen ollaan tultu, et eiks meillä oo tämmönen käsitys, että kylillä kaikki on yhtä ja siellä tehdään kaikennäköisiä asioita yhdessä? Ja nyt pitäs perustaa sit erikseen vielä ryhmiä miehille, mites tämmönen on mahdollista?
Puhuja 1 [00:01:32]: Niin toimintaa kuvailit, se oli kyllä sitä aikaa, kun liikennemerkkien sukupuolineutraalisuus ei vielä kiinnostanu ketään, että kyl tää nyt varmaan on ihan tarpeen, sen huomasin tässä tän matkan varrella. Jos vähän menee sillain oman historian kautta tähän, mitä kylä on ollu, niin mä oon itte kotosin maaseudulta, Mynämäestä, Jokisivulta, Ihalaisten kylästä, ja muistan vielä sen ajan kun siellä oli kaks pankkia, pankin sivukonttoria, siellä oli kaks kauppaa, siellä oli kirjaston sivutoimipiste ja eipä siellä juuri kyläkoulu… Ei siellä oikeestaan voinu välttyä niit kohtaamisilta, siis se oli jatkuvaa. Et jos kävit kaupassa, niin se oli ihan säännöllistä, sinne jäätiin aina juttelemaan kuitenkin niitä näitä jokaikinen päivä. Ja samal lailla muuten ihmiset kohtas niissä ihan arkiympyröissä toisia kyläläisiä jatkuvasti. Ja kun nyt ajattelee esimerkiks tätä kylää, Ihalaisten kylää, Kivikylää, niin no koulu myytiin viime kesänä pois, ja siinäkin on hauskaa, et sillon kun se koulu vielä toimi ja ittekin sitä kävin, oli nää kuusijuhlat esimerkiks, koko kylä kokoontu sinne kattomaan lasten esityksiä. No niinku varmaan arvaat, niin yhtään ainutta pankin sivukonttoria siellä ei enää ollu, ei oo kauppoja, kaikki tällanen se arjen sosiaalisuus, niin se on muuttanu täysin muotoaan. Jos nyt kysytään, että tarvitaanko tällasta tosiaan, niin meille tuli esimerkiks soitto tuolta Lohjan puolelta, oli mies, joka harrasti sauvakävelyä. Ja sit hän kerto, että samalla kadulla on muitakin, jotka sauvakävelee, mut hän ei voi mennä kysymään niiltä, et käveltäskö yhdessä, se on mahdottomuus. Mut sitte kun oli tämmönen hanke, niin tän hankkeen varjolla hän pysty sitte nykäsemään naapuria hihasta ja sano, että kävelläänkö yhdessä, pistetään tämmönen porukka pystyyn. Eli ajat on muuttunu, tämmöstä tarvitaan tosissaan.
Haastattelija 1 [00:03:47]: Joo, toi on yks mihin omassa työssänikin törmänny, et on vähän tämmösii nukkumalähiöitä noissa kylissäkin nykyään, et ku työt on muualla ja palvelut on muualla ja esimerkiks lasten harrastukset on muualla, mihin sit vaan kuskataan ja siellä sit moikataan autoista toisia ja näin päin pois, et ajat on tosiaan muuttunu. Joskushan ainakin tämmönen idylli on ollu, että on kokoonnutte just näille seurantaloille, no kouluilla on ollu näitä juhlia niinkun sanoitkin, ja on ollu talkoita, missä on koko kylä mukana, et tää on monta kertaa se, mitä töissä huomaa myöski, et näitä muistellaan kovasti, ja sit ku mietin sitä kylän tulevaisuutta, niin ainakin vanhempi väki lähtee nimenomaan muisteleen, et millasta joskus oli, et siinä on just se ongelma, et pitäs tavallaan myöskin jossain määrin hyväksyä, et ajat on muuttunu. Niin mitä muuta te sit olette saaneet aikaseks, kun nyt oli puhetta tästä sauvakävelystä ja jotain kulttuuria ja jotain tällasta siinä heittelit, mut kerrotko tarkemmin, et mitä nää ryhmät on tehny sitte?
Puhuja 1 [00:05:07]: No niitä on ollu niinku sanoin laidasta laitaan. Yks mikä täytty kaikkein nopeiten, oli tämmönen kun eräs mies otti yhteyttä, hän oli käyny tallilla työhevosharrastusta alottamassa ja hänel tuli mieleen, et täähän ois aivan mahtava, jos tähän keräis porukan. Ja sit kun löydettiin tuolta Mäntsälästä, Ohkolasta, sellanen Tanja Lundsten, joka suostu antamaan Uuraksen ja Tuohivirsun näitten miesten käyttöön, niin se täytty oikeestaan saman tien, kun laati ilmotuksen, et tämmöseen on mahollisuus ottaa osaa. Se oli tämmönen porukka, mikä sit lähti ihan, he äesti, he kynti, opetteli valjastamaan, osa lähti sillain, et oli ehkä joku ratsastusharrastus, muttei ollu tätä työhevospuolta ollenkaan. Ja yhdessä opetteli, ja se on ollu niin palkitseva tää yleensäkin tämmönen, et ollaan tämmösen ison eläimen kans siellä, tehdään sen kanssa työtä. He osallistu muun muassa hevoskynnön sm-kilpailuihin ja tuli toiseksi. No se oli yks porukka. Sitte yks tämmönen kans, mikä oli vähän erikoisempi, oli tämmönen vuoluryhmä. Et jostain syystä tällaset ryhmät, mitä ei joka päivä oo tarjolla, niin nää täytty kaikkein nopeiten. Eli meillä oli Huittisissa tämmönen Joel, joka on oikein siis mestarivuolija ja hän otti yhteyttä, että jos kerätään porukka. Ja siihen tuli kans semmonen kymmenkunta miestä, et he vuoli tämmösiä lintuja esimerkiks, mitä he teki ja se oli ikävä kyllä tää korona tuli just siihen saumaan, ei ehditty kauheesti sitte vielä siitä sitä päästä levittämään. Sit oli Vihiniemellä tämmönen kyläyhdistys, joka kaipas vähän apuvoimia heiän kylätalon laittoon. Se oli kans tämmönen selkee, selväpiirteinen, tinki, mitä miehet voi lähtä tekemään, kun tääkin tuntuu olevan tärkeetä, et se on riittävän selvä se, mitä tehdään yhdessä. Niin kylätalon kunnostus, mikä voi olla sen miehekkäämpää työtä kuin se. Ja tää oli ikävä siinä tää korona, että Vihinimellä lähti hyvin tää liikkeelle ja ois varmasti tullu muitakin, koska niinku tiedät sinäkin, niin näitä kylätaloja, seurojen taloja niitä riittää. Ja mitä ne on yleensä puurakenteisia, kaipaa vuosikunnostuksia, huoltoa matkan varrella, paljon paljon tekemistä, mis tarvittas käsiä. Ja Vihiniemelläkin oli se, et siellä oli tämmönen pieni porukka, mikä oli sitä tehny, mutta ei jotaki tämmöstä valtavaa, en tiedä kuinka paljon siellä on neliöitä ja kuutioita, ei semmosta pysty muutamalla ihmisellä remontoimaan. Että tässä saatiin myös sitä joukkovoimaa hyödynnettyä. No mitä muita oli vielä, valokuvausryhmä, sekin lähti aivan siitä kun oltiin Salossa kerran ja kerrottiin, että tämmönen hanke on olemassa, ja sitte vieressä kaveri sano, et on se harmi kun Salossa ei oo valokuvauskerhoja. Mä sanoin heti, että no miksei me perusteta sellasta. Ja siitä se lähti, ei se kestäny kauaa, hankittiin siihen toinen ohjaaja, laitettiin lehteen ilmotus, että valokuvauskerho alottaa ja sinne tuli porukkaa ja he suunnitteli ensimmäistä näyttelyä, kunnes sitten tautitilanne iski päälle ja näyttely pidetään toivottavasti ens vuoden puolella. Eli näitä kyl riittää. Se oli oikeestaan idea se, et löydetään joku tämmönen tulisielu, joku jolla on joku harrastus, jota haluaa levittää. Niin sillon siinä on hyvä pohja, ei se vapaaehtosuus saattaa muuten pelottaa, että osaanko olla vapaaehtonen, mut jos se lähtee siitä omasta harrastuksesta, niin sillon ihminen on jo vahvoilla ja se levittää sitä ihan omasta halustaan. Ja sit kun me tarjottiin siihen sitte apua pikkasen, jos tarvittiin jotakin lehti-ilmotuksia tai muuta miettimistä, missä tää vois kokoontua tää ryhmä, kuinka usein, miten se nyt menis, niin tarjottiin semmosta apua näille ohjaajille, et madallettiin sitä kynnystä, niin kyllä niitä hyvin saatiin aikaan.
Haastattelija 1 [00:09:29]: Olet varmaan tossa aika olennaisen äärellä, et pitää löytyä just se aktiivi tulisielu ja saada se kiinni, ja itsekin huomaan töissä, et tota sinne voi mennä kylille sormi ojossa kertoon, mitä kaikkee te voitte tehdä, mut jos siellä ei oo sitä yhtä kahta ihmistä, jotka syttyy sille ajatukselle, et tätä se vois olla se touhu, niin se homma kaatuu sit siihen, ja toisaalta myöski huomaa monta kertaa noil kylillä, et loppujen lopuksi se todellisten tulisielujen määrä on aika pieni. Et sit ne aktiiviset kylät erottuu just siitä, että siellä on melkein joka kylältä jossa jotain tehdään löytyy se yks kaks kolme neljä aktiivii, mut miten he saa sit muita mukaan, eli aktiivinenki kylä voi olla siltä pohjalta, et siellä on just ne muutama aktiivi, mutta he saa semmosen isomman ringin aina mukaan, ja sit on taas se kylä, joka ei saa niin paljon aikaseksi, siellä se jää siihen pariin kolmeen aktiiviin. Nää yhteisöllisyyden ja kylätoiminnan ytimessä ollaan kyl tässä, että itse monta kertaa oon huomannu, et ylipäätään niinku kaks asiaa, jotka tavallaan synnyttää tota toimintaa, semmosta yhteistä toimintaa. Siinä on tää kahden u:n malli, että toisaalta nää uhat, et monta kertaa, varmaan Suomen yks yleisimpii syitä, miten kyläyhdistyksiä on perustettu, on uhka kyläkoulun lakkauttamisesta tai kaupan lakkauttamisesta tai jostain tämmösestä. Ja sit toisaalta just nää unelmat, kun sinä oot ilmeisesti päässy tos hankkeessa niihin kiinni, et joku unelmoi valokuvaamisesta tai joku unelmoi vaikka sit sauvakävelystä porukassa.
Puhuja 1 [00:11:22]: Kyllä.
Haastattelija 1 [00:11:26]: Toi on myöski mielenkiintosta, mitä kerroit just näistä vuolemisista ja hevosista, et tavallaan semmonen mikä joskus on ollu niin arkee kun vaan olla voi, et miten siit on tavallaan tullu semmosta eksotiikkaa, et joskus 30-luvulla olisitpa menny perustamaan jotain hevosryhmää, niin se olis itsestäänselvyys, että meillähän on näitä jo täällä. Tää on kans hauska tämmönen kierros kun kiertää ympäri. Miten sä hiukan koskettelit myöskin tätä miehen roolia tossa äsken, et just tämmönen kylätalohomma, ku on vasarat ja naulaa ja sahoja kädessä, et se on just sellasta, mikä miehiin vetoo. Miten esimerkiks tuo valokuvaus, jouduitteko siinä miettimään, onko tää nyt miehekästä harrastusta vai ei, et onks nykymiehen rooli jo sellanen, et se voi tarttuu melkein mihin vaan, kun siltä tuntuu?
Puhuja 1 [00:12:35]: Joo ei meillä ollu minkään ryhmän kanssa tämmösii pohdintoja. Kyl se aika lailla on se rooli nykyään sallivampi tai se, et mitä mies voi tehdä, et kyl se on jatkuvasti, ihan viime vuosien tai viime kymmenien vuosien aikana, niin koko aikahan se on lähteny laajenemaan. Joskushan se on ollu todella kapea, et en mä tiedä, ei voi sanoo, et se ois mitenkään enää sillain, en usko, että kenenkään harrastus on siitä kiinni, uskaltaako sitä harrastaa. Tosin sekin, että me tarjottiin myös sitä kulttuuria mahdolliseks, mut ei sitä kyllä kukaan oikein tarttunu siihen, et ois ollu joku vaikka mikä ois, niinku mä heitin, et jos ois vaikka semmonen kuuntelisitte jotakin kappaleita, on se vaikka sitten klassista tai vanhaa musiikkia, mitä onkin, ja sitte siitä voitte tehdä havaintoja tai miettiä, et miten tää on teiän omaan elämään vaikuttanu, onko jotaki muistikuvia, ei tämmösiin kukaan lähteny. Sehän me tiedettiin jo alussa, et jos me oltais keskusteluhkerhoja tarjottu, niin se ois kyl ollu aivan turhaa, sitä ei kannata tarjota, koko ajanhan meillä on ollu täs sellanen niinku ketunhäntä kainalossa ja tää on ollu tavallaan semmosta peitetoimintaa tää ryhmätoiminta. Et ku ideahan meillä on näitten ryhmien kautta se, että saadaan ihmiset tapaamaan toisiaan ja tutustumaan toisiinsa, ystävystymään, keskustelemaan, niin tää on koko aika ollu se meiän päätavote siellä, ja tullaan just tähän yhteisöllisyyteen, mun mielestä sitä on ihan hyvä avittaa tämmösillä joillaki pikkujipoilla, koska siinä on sitte kaks hyötyä, jos he tekee jotaki yhdessä ja sit ku usein miehillä on, että pitää tehdä, jotta voi puhua, ei pelkästään voi puhua asioista, niin tässä se meni kauheen hyvin. Et monesta ryhmästä tuli sillain, et sitte ku tehty ne hommat ja juodaan niit loppukahveja, niin siinä jutellaan jo ihan muita, mikä ei liity mitenkään siihen, minkä takia sinne tultiin sinne paikalle.
Haastattelija 1 [00:14:56]: Joo tässä vielä kun sanoit ton kulttuurikäsitteen vaikeuden tavallaan, niin muistan vanha kunnon preussilainen kenraali, joka sanoi, että aina kun kuulen sanan kulttuuri poistan aseestani varmistimen. No sit vielä tässä vähän loppua kohti mennään, mut miten, onko naisilla sit tällasia ongelmia, et onkse heille sit luontevampaa kylilläki se tapaaminen ja keskustelu? Te ootte nyt näitten miesten kans ollu tässä tekemisis, millanen vaikutelma sinulle on siitä tullu?
Puhuja 1 [00:15:33]: No mulla on tästä ihan käytännön kokemusta, et kun kävin kertomassa monella kylätalolla sillain, että siellä oli sanotaan nyt 30 ihmistä ja siellä oli miesten porukoita, naisten porukoita istu salissa ja sitte pelmahdin paikalle ja kerroin, että tämmöstä harrastustoimintaa olis tarjolla, niin miehet kuunteli kohteliaasti kolme viiva viis minuuttia, ja sit se oli jännä kun rupes kuulumaan niitä, et ei kyl kitkarenkaat on paremmat, ei kyl nastarenkaat täytyy olla, tai sitte jostaki moottorijutuista. Ja sit täs kohtaa naiset nojautu eteenpäin, vaikka tää meiän hanke on Me miehet nimeltään, eikä koske edes naisia, niin he lähes sillain itku kurkussa pyysi, et eikö me voitas laittaa joku ryhmä pystyyn. Ja tää toistu siis monella paikkakunnalla, ihmiset jotka ei toisiaan tuntenu käyttäyty ihan samalla tavalla. Eli periaatteessa se mun tarjoama mahdollisuus ei kiinnostanu miehiä siinä salissa, mutta naiset innostu kovasti. Eli kyl siinä täyty olla joku tämmönen, et naiset otti tästä heti kiinni ja ois halunnu järjestää, ja miehet ei niinkään. Ennen kun tarjottiin just joku sellanen, mikä oli heille ihan yks yhteen sen kanssa, mistä he oli kiinnostunu.
Haastattelija 1 [00:16:53]: Miehillä on vissiin tapana mennä vähä sillain tekeminen edellä. Tuota mä luulen, et nyt aletaan pikkuhiljaa lopetteleen ja mä heitän sulle tämmösen viimisen visasen kysymyksen, kun tässä kyläteeman äärellä ollaan. Saat nyt käyttää mielikuvitusta ihan vapaasti, elikä kysymykseni on, että jos sinä olisit kylä, millainen kylä sinä olisit?
Puhuja 1 [00:17:20]: Mielenkiintonen kysymys. Mä oisin varmaan semmonen kylä, missä ois nää vanhan ajan hyvät puolet, tää yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, toisista välittäminen, olis vielä voimissaan. Mutta sitten siellä olis kuitenkin myös valokuitu joka torpassa.
Haastattelija 1 [00:17:39]: Se oli mukava yhdistelmä, sellasta vanhaa ja uutta. Elikä minä kiitän Pekka Anttilaa Suomen kylistä ja Me miehet -hankkeesta, ja tämä oli Varsinais-Suomen Kylien podcast numero kaksi sarjassamme Keke tulee kylään. Ja minä olin Tauno Linkoranta. Kiitoksia.
Puhuja 1 [00:18:00]: Kiitos.
____________
JAKSO 3 – TALKOISSA TAVATAAN
Puhuja 1 [00:00:02]: Tervetuloa kuuntelemaan Varsinais-Suomen Kylät ry:n podcast-sarjaa Keke tulee kylään. Tässä sarjassa käymme läpi erilaisia mieltää kestävä kehitys, mitä kaikkea se keke on kylällä. Minä olen Tauno Linkoranta, Varsinais-Suomen kyläasiamies. Tässä kolmannessa jaksossa meillä on teema talkoissa tavataan, eli puhumme vapaaehtoisyöstä. Mitä kaikkea se pitää sisällään kylällä? Olemme nyt täällä Varsinais-Suomen Vuoden kylällä, Salon Hajalassa, entisen Halikon alueella. Paikka jossa olemme, on vanha koulun yläkerta, niin sanottu kyläkammari, joka tässä on pistetty kuntoon. Pöydän toisella puolella on Hajalan kyläyhdistyksestä Pasi Lehti, tervetuloa.
Puhuja 2 [00:01:01]: Kiitos.
Puhuja 1 [00:01:04]: Jos alotetaan talkoot ja vapaaehtoistyön käsittely niin ihan tämmösestä perinteisestä. Kävin täällä joskus kesällä ja tää tila oli aivan toisenlaisessa mallissa. Mitäs kaikkea täällä on tapahtunut?
Puhuja 2 [00:01:20]: Täällä on tapahtunu hyvinkin paljon tai toisaalta jos miettii niin aika vähän. Eli täällä ei laitettu kaikkea uusiks, vaan täällä uusittiin vanhaa hyvin paljon. Talkoita tääl on tehty joka viikko koronasta huolimatta. Talkoopäiviä on tullu aika paljon ja talkootyötunteja tässä vuodeen loppuun mennessä oli kirjattu 535. Se on iso määrä. Tää kyläkammari laitettiin sillä tavalla kuntoon, että täällä ei uusittu kaikkea, vaan esimerkiksi pinkopahvit, jotka on seinässä, niin ne kiristettiin. Kiristäjänä oli henkilö kylältä, joka osaa sen tehdä. Hän myöskin neuvo sitten muitakin jos tulevaisuudessa vastaisuudessa tällaisia töitä tarvitaan. Tää rakennus on rakennettu vuonna 1927 ja on hirsirakenteinen. Vatupassin sai unohtaa heti, kun tänne rupes tekemään jotain. Täältä otettiin pois tapetit, toisen huoneen katto, sieltä tuli hieno laudotus alta. Sen jälkeen purettiin keittiökaapistot, ne oli suoraan 50-luvulta. Niitäkään ei heitetty pois, ne annettiin paikalliselle yrittäjälle, joka on entisöijä. Hän tekee niistä vielä hyvät kaapit. Keittiökaapit saatiin tänne lahjoituksena. Nekin on käytetty ja erittäin hyvännäköiset. Ovat meidän nykyisen puheenjohtajan valitsemat ja hän on myöskin ollut ideanikkarina tän tapettien ja ulkoasun suhteen muutenkin. Eli on niin sanottu naisen kädenjälki näkyy kyllä täällä hyvin ja tästä on tullu hienon näköinen ympäristö. Tässä on sitten vanhat ikkunat, jotka on sanotaan, että eivät niin hyvin enää pidä mut ne oli sen verran hyväkuntoiset, että niitäkään ei heitetty pois, vaan otettiin edelleen paikallinen henkilö kylältä, joka osasi entisöidä ja hän opasti ja neuvoi meitä, miten ne entisöidään. Entisöintiin meni paljon aikaa mutta tuli ainakin tehtyä ja ihan hyvää jälkeäkin näkyi tulleen. Kaikki tää työ, mitä tääl on tehty niin on täysin vapaaehtoista. Talkoo-ohjeistus oli sen tyyppinen, että tänne saa tulla talkoihin koska vaan, kun aika on, kunhan ilmoittaa puheenjohtajalle, että on talkoissa. Täs on kaksi asiaa, toinen on se, että kaikki eivät tunge yhtä aikaa tänne ja ei tarvii muitten sitten luopua harrastuksistaan tai jostain muusta tärkeämmästä. Eli tää toimii aika hyvin tää porrastettu talkoo. Tänne tuli paljon ihmisiä, kun tiedettiin, että tää paikka tehdään kyläläisiä varten, eikä tehdä niinkään jotain sitaateissa salaista toimintaa varten, eli jotkut yhdistykset sitten täällä vaan on. Tää on ihan auki koko kylälle, myöskin koulun oppilaille, jotka tässä on.
Sitten tästä projektista vielä, niin takarajaks me asetettiin vuoden loppu. Alotettiin tää koko työ helmikuussa eli kymmenen kuukautta tätä tehtiin ja se on ihan sanotaan hyvä aikataulu tällaselle isomman puoleiselle remontille, mikä tänne on tehty. Ei tullu paineita, ei tullu sitä pakkotahtisuutta, eikä oikeastaan talkoissa tullu hiki niin sanotusti. Eli kaikki sai rauhassa tehdä. Olin itse maalaamassa täällä lattioita ja kynnyksiä ja kattoa. Lattiat mä maalasin, se oli melkein tais olla keskiyö yhtenä iltana kun mä tulin kotiin täältä. Sai olla rauhassa ja maalata, ei ollu kiire mihinkään. Et se on lepposampaa tää, ainakin täällä meillä ollu tää talkootyö. Sit meillä oli tässä talkootöiden vetäjä, joka koordinoi sitä, mitä tavaraa tarvitaan, koska tarvitaan ja niin pois päin. Salon kaupunki on tullu paljon vastaan, tehtiin heidän kanssaan sopimus kalusteista, keittiökoneista ja siitä, mitä vuokranantajalle, koska he ovat tän tilan vuokrannet kyläyhdistykselle, niin kuuluu. Ne on toimineet aika hyvin, et ei oo… kädenvääntöä ei oo tullu muuta kun hiukan ennen ku lasku on lähetetty. Lasku on menny aivan hyvin läpi, siinä ei oo ollu mitään. Ja siinä on ollu tietty budjetti, mikä on täytyny pitää.
Puhuja 1 [00:07:07]: Joo. Kiitos. Tässä kohtaa pitää oikeestaan valittaa, että meillä on vaan tää ääni käytössä. Tässä ois kiva laittaa kuvaa mukaan, koska tää on tosi hienosti korjattu. Olit varmaan aika olennaisten sanojen ääressä tuossa kun mainitsit tuon koordinointi ja työnjako koska aina välillä törmää myöskin näissä talkookuvioissa siihen, että talkoolaisia olisi kovastikin mut sit ei oo sitä kuka osaa kertoo, et mitä pitää tehdä ja milloin. Täs on todellakin talkootyön ammattilaiset ollu asialla. Me ollaan nyt aika semmosen perinteisen talkookulttuurin ääressä tässä. Elikä tää on varmaan sitä vanhaa maatalousyhteiskunnan perua eli tehdään yhdessä jotain kohdetta. On joku työ, mikä hoidetaan valmiiks ja se on sit sillon hyvin fyysistä työtä elikä siinä on sit monta kertaa vasaraa ja sahaa kädessä ja tulee hiki ja näin päin pois. Yks mikä mulle on tullu tästä Hajavan kylästä selkeesti esille, te ootte tehny tosi paljon muutakin kaikenlaista vapaaehtoistyönä. Vaikkapa omaan silmään on sattunu toi tiedottamispuoli ja nettisivut. Mites niitä sit on tehty?
Puhuja 2 [00:08:31]: No nettisivut tehtiin jälleen kerran niin, et siel oli kaks markkinoinnin ammattilaista kylältä. Omasta kylästä ihmiset, jotka osaa sen taidon ja heillä on silmää miettiä, mitä siitä tulee kun se on valmis. Nettisivut tehtiin sillä periaatteella, että kylään saataisiin lisää asukkaita. Ne toimii erittäin hyvin. On todella hyvin tehty ja me ollaan annettu työrauha näille kahdelle henkilölle, jotka niitä sivuja ovat tehneet. Siihen ei oo menneet sorkkimaan sellaiset ihmiset, jotka eivät tiedä, miten sivuja tehdään mutta haluaisivat jonkun kädenjäljen kuitenkin sinne näkyviin. On tehty todella hyvin siinä mielessä. Sama koskee Facebook-sivuja, mitkä meillä on niin ne on samojen ihmisten tekemiä ja todella osaavat ihmiset on tehneet ne.
Puhuja 1 [00:09:36]: Joo tässä ollaan taas olennaisen äärellä elikkä just se et jos joku osaa jotain niin annetaan sen ihmisen sitten tehdä sitä. Hyödynnetään sitä. Tässä törmäsin joskus sellaseenkin käsitteeseen kun uustalkoot elikkä eräs henkilö puhu siitä, et on just näitä verkostoja ja just tätä ammattitaitoa erilaisilla ihmisillä, joita sitten voidaan hyödyntää näissä. Eli se ei oo aina sit se kolmen neljän hengen iskuryhmä, joka tökkii sormensa joka paikkaan ja tekee sitten jonkunnäköistä tulosta. Eli työnjako ja se halukkuuden ja ammattitaidon hyödyntäminen on varmaan aika olennaisia tässä. Tässä myöskin selkeesti nyt tulee esille se, et täs on aika paljon tää vapaaehtoistyö on myöskin tämmöst sosiaalista toimintaa. Tehdään yhdessä, nähdään toisia ihmisiä ja varmaan siel on tällasii yhteisöllisiä ja hyvinvointiakin lisääviä vaikutuksia. Sitten minkä muistan kuulleeni just tällä kylällä niin te ootte tätä vapaaehtoistyötä ulottaneet moneen muuhunkin suuntaan ja yks varmaan semmonen vapaaehtoistyön huikea saavutus on ollut se, että me ollaan näissä tiloissa ylipääten niin täs pihalla on sit tää koulu ja päiväkoti, jotka oli aika vahvasti liipasimella tossa Salon kaupungin listoilla. Mites te nää onnistuitte pelastamaan koska nää on sellasia, mitkä tulee ympäri valtakuntaa, että kovasti noita kouluja ja muitaki palveluja lakkautetaan ja sit kuitenkin te nyt olette niit onnellisia, jotka ootte pystyneet ne pelastamaan tai säilyttämään? Mites tämmönen onnistuu?
Puhuja 2 [00:11:46]: No tää on siinä mielessä ihan mielenkiintoinen asia siksi, että nyt kun mä olen ollu puheenjohtajana ni mä olen myöskin paikallispolitiikassa mukana. Ja heti kun joku kuulee sanan politiikka tai poliitikko niin sit tulee muuri eteen et ei mitään, et se vaan ajattelee itseään. Tässä tapauksessa se koko homma on lähteny niin liikkeelle, että kun päiväkoti loppu tässä pari vuotta sitten ja se syy, miksi se lopetettiin oli niin näennäisiä, et kylällä herättiin, et nyt ollaan koettu vääryyttä. Sen aikaiset kyläaktiivit veivät asian jopa ELY-keskukseen saakka, jotta selvitettäisiin, että miksi näin on tapahtunut. Sillä hetkellä siellä vaadittiin asioita, jotka pitää tehdä, jotta päiväkoti jatkuu. No ne tehtiin. Kaikki on tehty ja saatiin päiväkoti pysyväksi. Sitten tuli mun aikana oppimisympäristöselvitys, jossa taas joku laskee euroa ja oli katsonut, että tää Hajalan kylä on liian pieni koulun ja päiväkodin pidettäväksi ja ei katsonut ollenkaan sitä puolta, et missä tää kylä sijaitsee, mikä on asukkaiden ikärakenne, paljonko on lapsiperheitä, mitä täällä on työn alla ja minkälainen kylä tää muuten on. Tästä lähti liikkeelle se toinen, niin sanottu talkootyö, mitä me ollaan tehty. Eli ennen kun se oppimisympäristöselvitys tuli niin Hajalasta lähti kirje. Mä kirjotin sen puheenjohtajana ja hyväksytin hallituksella Salon kaupungin johdolle, että me halutaan istua alas saman pöydän ääreen ja keskustella siitä, miten Hajalan kylää ajatellaan kymmeniä vuosia eteenpäin ja mikä Hajalan kylän hyvä tulevaisuus on. Elikä siin vaiheessa se ensimmäinen asenne käänty niin päin, et ei me enää katsottu historiaa eikä me vaadittu, vaan me lähdettiin neuvottelemaan. Se neuvottelutaito on yks sellanen sanotaan ammattiosaamistaito myöskin ihmisillä, jotka osaa esittää asian monelta eri puolelta, mitä todellisuus on. Meitä oli siinä ryhmässä viis-kuus ihmistä, jotka oli hyvin aktiivisia ja mietittiin taktiikkaa ja kaikkea muuta et mitä me kerrotaan ja miten me jatketaan tätä. Vapaaehtoisesti sinne mentiin, osa työaikana, sai töistä vapaata ja mentiin keskustelemaan johdon kanssa ja se oli ihan hyvä alku. Siinä vaiheessa kaupungin markkinointi-ihmisetkin huomas, et Hajalan kylä on olemassa. Se näkyy nyt kaupungin markkinointisivuilla, nettisivuilla ja muilla et Hajala on tuotu esiin, kuten myöskin muut esillä olleet Salon kylät.
Sitten tää talkoojuttu eteni sen jälkeen kun me oltiin oltu siellä palaverissa siihen, että me jouduttiin oppimisympäristöselvityksen vuoksi vakuuttavaan ja esittämään kylän vahvat puolet ja hyvät asiat myöskin kaikille valtuustoryhmille. Ja huolimatta siitä, että mä olen yhden puolueen ihminen niin kaikkiin valtuustoryhmiin niin meidät otettiin hyvin sydämellisesti vastaan. Osa oli jo tyytyväisiä siitäkin, että kerrankin tulee niin sanotun ruohonjuuritason informaatiota. Tää talkootyö, mitä me tehtiin tätä näitä esityksiä varten, me oltiin kai kuudessa tilaisuudessa esittämässä näitä kylän asioita. Me jouduttiin ajattelemaan myöskin nää asiat niin, että mitä hyvää kylässä on ja mitä me halutaan tältä kylältä. Tähän kun liittää vielä tämän työn alla pitkään jo olleen kyläkaavan, eli tänne on tulossa kyläkaava, niin se oli se viimeinen meidän sitaateissa nyrkki elikä voitiin esittää sitä, et kun kerran tällaistakin tänne halutaan niin miksei sitä sitten viedä loppuun saakka koko kylän leveydeltä. Tää oli tää palaute mikä saatiin näistä valtuustoryhmistä ja valtuutetuista ja muista oli sellaista, että he oli todella kiinnostuneet siitä, et mitä muuta täällä on. Kun me sitten pidemmän aikaa niin ne henkilöt, jotka siellä oli esittämässä näitä asioita kylän puolesta niin jokainen kerto omien kanaviensa ja ajatusmaailmojensa kautta niille poliitikoille, jotka olivat heille tuttuja, miten täällä toimintaan. Meillä oli siinä mielessä hyvä, että meillä oli yhtenäinen rintama kertoo sitä hyvää asiaa. Se lopputulos oli sellanen, että kun tuli päätöstenteon aika, niin eri poliittiset ryhmät olivat yksimielisiä siitä, että Hajalan koulun lopetusuhka vedetään asialistalta pois. Eli sitä ei edes käsitellä missään. Se oli mun mielestä meillä aika hyvä voitto. Sen kruunas se asia, että myöskin kaupunginjohtaja sano, että kolmeks vuodeks sitten rauhotetaan tää tilanne, että kylä saa kehittyä.
Tästä taas päästään siihen toiseen verkostoon, elikä virkamiesverkostoon, joka tuli näitten päätösten kautta. Elikkä meille annettiin käytännössä lupa käyttää sitä järkeä, sitä talkootyötä, mitä meillä on korvien välissä ja keskustella virkamiesten kanssa siitä, mitä me tehdään, mitä me saadaan tehdä, miten kaupunki avustaa. Sitä kautta me saatiin erittäin hyvät suhteet myöskin virkamiehiin. Tää koko tulema oli sellaine mun henkilökohtaisen ajatuksen mukaan, että me päästiin vastustuksesta yhteistyöhön. Ja se on semmonen avain, mikä tarvitaan kyllä monella muullakin kylällä. Siinä on aina se puoli, et täytyy ymmärtää se, että jos ja kun kylässä on esimerkiks poliitikkoja, jotka on valtuutettuja tai lautakuntien jäseniä tai jotain muita, että he ajavat sitten koko kylän asiaa. Se täytyy olla päivänselvä myöskin sille henkilölle, joka niistä päättää siellä.
Puhuja 1 [00:19:17]: Kävimme tässä jaksossa läpi vapaaehtoistyön ulottuvuuksia. Aloitimme perinteisestä maaseudun yhdessä tekemisestä, talkoista ja päädyimme tematiikkaan ja tavotteisiin, jota löytyy esimerkiksi kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksista termeillä vaikuttavien ihmisten yhteiskunta ja kestävät yhdyskunnat ja paikallisyhteisöt. Eli tuetaan kansalaisyhteiskuntaa, erilaisia kohtaamispaikkoja, vaikutetaan paikalliseen päätöksentekoon, mahdollistetaan se yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kestävän elinympäristöjen luominen. Minä olin Tauno Linkoranta ja tämä oli kolmas osa Keke tulee kylään -podcast -sarjasta. Kiitoksia.
Puhuja 2 [00:20:04]: Kiitos.
__________