Hembygd

Det finns inte många stora sammanhängande åkrar i Houtskär. Skärgårdsnaturen bjuder istället på ett lapptäcke av skogsmark, berg, kärr, åkermark och vattendrag. Dagens krav på stora effektiva enheter gör att skärgårdsbonden inte har det lätt. Ett sätt att klara sig är att satsa på specialodlingar. Houtskär är känt för sin tidiga och goda nypotatis. Tidigt på våren ser det i många byar ut som om åkrarna skulle vara snötäckta, men skenet bedrar. De blänkande tegarna är skyddstäckta potatisodlingar. Tomater är en annan stor “exportvara” och tomater odlas numera året om. Andra special- grödor är t.ex. äpplen.

Houtskär har varit befolkat väldigt länge. De äldsta kända spåren av människor torde vara ett par gravkummel från bronsåldern. Då landhöjningen i området är ca 50 cm per århundrade har öarna förändrats både till storlek och antal. I dag finns det totalt ca 1 600 öar och mindre skär. Man antar att det funnits svensk bebyggelse sedan 1200-talet. De flesta nuvarande byar finns nämnda i Gustaf Vasas jordebok från 1540, vilket tyder på att det funnits en byorganisation. De olika gårdarna har varit byggda på sin andel av bytomten i en viss inbördes ordning.

Houtskär kapellförsamling nämns 1554, men fram till 1867 var Houtskär en del av Korpo socken. Den nuvarande röda korskyrkan av trä, S:ta Maria kyrka, byggdes 1703. När Houtskär blev en självständig kommun, bestod befolkningen av självägande bönder i 18 byar.

Houtskärsbornas traditionella näringar var fiske och sjöfart. I slutet av 1800-talet var befolkningen som störst – ca 2000 personer. Befolkningsökningen berodde bl.a. på att skärgårdsborna tack vare fisket klarade sig bättre under de svåra hungeråren 1867-1868, då jordbruket misslyckades och befolkningen på fastlandet pinades av svält.

Paljon suuria yhtenäisiä peltoja täällä ei ole. Saaristoluonto on sen sijaan kuin tilkkutäkki metsää, kalliota, suota, peltoa ja vesistöä. Nykypäivän vaatimukset suurista tehokkaista yksiköistä eivät tee saaristolaismaanviljelijän elämää helpoksi. Yksi selviytymistapa on erikoisviljelyyn panostaminen. Houtskari on tunnettu aikaisista ja hyvistä varhaisperunoistaan. Varhain keväisin monissa kylissä näyttää siltä kuin pellot olisivat lumen peitossa, mutta näkymä pettää. Välkehtivät pellot ovat katettuja perunaviljelmiä. Tomaatit ovat toinen suuri ”vientituote” ja niitä viljellään nykyisin ympäri vuoden. Muita viljeltäviä erikoislajeja ovat esim. omenat. Houtskarin vanhimmat tunnetut ihmisen jättämät jäljet lienevät pari hautaröykkiötä pronssikaudelta.

Maa kohoaa noin 50 cm vuosisadassa, ja tämän seurauksena alueen saaret ovat muuttuneet sekä kokonsa että lukumääränsä puolesta. Nyt yhteensä on n. 1600 erikokoista saarta ja luotoa. Alueella arvioidaan olleen ruotsalaisasutusta 1200-luvulta alkaen. Useimmat nykyisistä kylistä on mainittu Kustaa Vaasan maakirjassa vuodelta 1540, mikä viittaa siihen, että alueen asutus olisi ollut järjestetty kylittäin. Tilat oli rakennettu kylätontin kunkin tilan osuudelle keskinäisen järjestyksen mukaan.

Ensimmäinen maininta Houtskarin kappeliseurakunnasta on vuodelta 1554, mutta vuoteen 1867 asti Houtskari muodosti osan Korppoon pitäjästä. Houtskarin nykyinen punainen puinen ristikirkko, Pyhän Marian kirkko, on rakennettu vuonna 1703. Kun Houtskarista tuli itsenäinen kunta, väestön muodostivat 18 kylässä asuvat talolliset. Houtskarin asukkaiden perinteisiä elinkeinoja olivat kalastus ja merenkulku. 1800-luvun lopulla asukasmäärä oli suurimmillaan – noin 2 000 henkilöä. Väestön lisääntyminen selittyy muun muassa sillä, että saariston asukkaat selvisivät kalastuksen ansiosta vaikeista katovuosista 1867–1868 mantereella asuvia paremmin, maanviljelyksen epäonnistuttua mantereella ja mantereen asukkaiden kärsiessä nälästä.