 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
Saksala on pieni, noin 60 asukkaan kylä, suunnilleen 50 kilometriä Turusta. Kylän elämää on aina leimannut syrjäinen asema, se
on ollut kaukana jopa muista Nousiaisten kylistä. Juuri tämän ominaisuuden kautta kylä on joutunut kehittelemään omia
selviytymiskeinojaan ja kylälle on kehittynyt aivan oma henkensä.
Yhtenä tämän hengen ilmentymänä kylälle perustettiin vuonna 1936 Saksalan Pienviljelijäyhdistys, joka monen muun PVY:n tavoin
otti merkittävän roolin kylän kehittämisessä. Saksalassa pienviljelijäyhdistyskin aloitti tarpeen pohjalta: kylän naiset
tarvitsivat perunajauhontekokoneen. Niinpä tuo kone sitten hankittiin ja aikaa myöten monta muutakin, usein järeämpää laitetta.
Maatalouden sävyttämässä kylän elämässä se oli oman aikansa kylätaloutta: kylällä oli tarpeita, joita yhdistys täytti ilman
voitontavoitteluaikeita.
Pienviljelijäyhdistyksen toiminta jatkui vuosikymmenestä toiseen vaihtelevalla menestyksellä. Uusia näkökulmia yhdistys joutui
hakeutumaan 1990-luvun alusta lähtien, kun kylään alkoi kohdistua suuria ulkoisia paineita.
Metsähallituksen suunnitelmat kylää ympäröivän luonnon hyväksikäytöstä Kurjenrahkan kansallispuiston muodossa tuntuivat
uhkaavilta. Kylässä harjoitettu varsin pienimuotoinen maatalous alkoi myös näyttää historialliselta, kun EU-jäsenyyden
mukanaan tuoma maatalouspolitiikka alkoi suosia suuria tiloja. 1990-luvun loppupuolella alkoivat vielä Natura-alueiden
määrittelyt kylän liepeillä.
Saksalassa ei vaivuttu epätoivoon tilanteen edessä, vaan syrjäinen asema luonnon keskellä päätettiin kääntää vahvuudeksi.
EU toi paineiden mukana myös uusia rahoituslähteitä ja kyläläiset kiinnostuivat asiasta. Uusista tuulista päätettiin ottaa
hyöty irti uusilla strategioilla. Saksalalaiset lähtivät itse parantamaan omaa hyvinvointiaan - tekemään kylätaloutta, vaikkei
termiä tuolloin tunnettukaan.
Vuoden 1997 kesällä käynnistetyssä Varsin Hyvä ry:n rahoittamassa Selviytyjien Saksala-hankkeessa ilmoitettiin tavoitteeksi:
"…säilyttää Saksalan kylä elinvoimaisena perinteisen maatalouden rakenteiden voimakkaasti uudistuessa. Alueella tapahtuvan
luontomatkailun hyödyntäminen on luonteva tapa hankkia lisäansiomahdollisuuksia ja lisätä kylän yleistä vireyttä. Kurjenrahkan
kansallispuiston ja jo aiemmin perustetun Kuhankuonon retkeilyreitistön tunnettavuuden lisääntymisen myötä luontomatkailijoiden
määrä ja palvelujen kysyntä on kasvanut jatkuvasti."
Saksalan Pienviljelijäyhdistys vuokrasi ensin pitkäaikaisella vuokrasopimuksella Rantapihan, Nousiaisten kunnan omistaman
virkistysalueen, kylän alueelle ulottuvan Savojärven rannalla. Tarkoituksena oli tarjota ruoka-, opas-, majoitus- ja erilaisia
virkistyspalveluita, sillä kysynnän kannalta alue sijaitsi oivasti kansallispuiston ydinalueella ja retkeilyreitistöjen
keskeisessä solmukohdassa.
Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi alue oli kuitenkin ensin saatava siistittyä ja kunnostettua tarkoituksenmukaiseen kuntoon.
Kyläläisiä oli myös koulutettava palveluntarjoajiksi ja oli luotava yhteistyökumppaneiden verkosto. Opaspalveluiden kehittämiseksi
selvitettiin kylän historiaa, alueen luonnon pääpiirteet sekä paikallisesti kuuluisan rajakiven historia.
Käytännössä työt alkoivat alueen päärakennuksen - entisen asuinrakennuksen - pihapiirin siistimistalkoilla sekä rakennuksen
itsensä kunnostamisella. Majoitustiloja rakennettiin lisää ja vanhoja kunnostettiin, kompostoiva wc rakennettiin,
talousrakennuksia ja kaivo samoin. Lisäksi päätettiin pystyttää kioski, jossa jäätelön ja kahvin lisäksi myytäisiin mahdollisesti
kyläläisten sinne toimittamia tuotteita. Matkailupalveluiden parantamiseksi alueelle hankittiin myös tarpeistoa: kanootteja
vuokrattavaksi, lämmitettävä teltta sekä mm. sadevaatteita.
Selviytyjien Saksala -hankkeen perimmäinen tavoite eli kylän elävänä pito onnistui ainakin kohtalaisesti, vaikka tokikaan
mitään nopeata tai dramaattista ei parissa vuodessa ehdi tapahtua. Hanke toi kuitenkin osa-aikaisia lisäansiomahdollisuuksia
useille kyläläisille.
Selviytyjien Saksala -hanke onkin sittemmin saanut jatkoa uusista projekteista, muun muassa Saksala 2000 -hankkeesta. Niillä
on edelleen kehitetty matkailupalveluita, muun muassa luontopolkua. Samoin PVY:n konevuokraushallia on laajennettu hankerahoilla.
Matkailijoita alueella on riittänyt. Sesonkia on pääasiassa kesäaika eli tiettyyn aikaan kyläläisillä riittää töitä: töitä olisi
tuolloin enemmän kuin tekijöitä. Yhteistyö kansallispuiston alueella vaikuttavan Yläneen Kurjenkello-matkailuyrittäjäverkoston
kanssa on tiivistä. Metsähallituksen rooli on myös muuttunut uhasta kumppaniksi.
Mielenkiintoista Saksalan PVY:n kuvioissa on se, että matkailupalveluiden tuottamisen lisäksi myös perinteinen
konevuokraustoiminta on vilkasta. Pienviljelijäyhdistys on onnistunut yhdistämään perinteiseen PVY-toimintaan modernin
kylänkehittäjän roolin. PVY:n piirissä ollaan muutenkin varovaisen toiveikkaita, sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että
aktiivien toivoma sukupolvenvaihdos on toteutumassa. Toimintaan on tullut mukaan kylän nuorempaa väkeä ja jopa kylälle
muuttaneita uusia asukkaita.
Tauno Linkoranta